UUTTA ENERGIAA

Heipodei! Niinkun monilla muillakin paikkakunnilla, täällä ei maanantai ollut koulupäivä eli kertyi kivasti pidennetty viikonloppu ''lomaa'' joulukuun alkuun. Nyt siis kuulumisia, mitä sillon tapahtu?

Perjantai: Oli lyhyt koulupäivä ja itsenäisyys-juhla. Kotona siivoilin niinkuin viikonloppuisin, kävin kaupassa ostamassa muutamia juhlajärjestelyjuttuja äidille ja nappasin Mirkan meille samalla reissulla syynä lastenhoito minne lähdettiin sitten meiltä illaksi. 7 lasta, pulkkamäkee, herkkuja, uneen silittelyä (joka on muuten tehokas keino nukuttaa lapsia, suosittelen!).

Lauantai: Heräsin hiljasessa talossa, ai että nautin! Aamupäivän vain olin kotona. Opiskelin enkkua, silitin kauluspaitoja, tein ruokaa ja ehdin myös vain olla. Illan olin sitten menossa ja tehtiin mm. tortilloja parin ihanan tytön kanssa. Semmosta rauhallista meininkiä ja oleskelua!

Sunnuntai: Juhlapäivä jolta nämä kuvat on, meillä juhlittiin isosiskon valmistujaisia. Aamu meni järkkäillessä viimesiä juttuja ja hieman panikoidessa mekon kanssa kun pari tuntia ennen juhlia en tiennyt varmaks minkä mekon laitan ja aamulla kävin lähikaupasta ostamassa sukkahousut, kun nuo menee aina rikki. Ilta oli aivan ihana, tupa täynnä porukkaa, vauvan tuoksua, puheensorinaa ja lasten ääniä. Mikä parasta, rentoa! Ei tarvinnut olla korkkarit jalassa, vaan ne lensi ensimmäisten vieraiden jälkeen nurkkaan haha. :D Suurin osa noista kuvista jää omiin kansioihin, mutta tässä joitain maistiaisia.

Maanantai: Herättiin eri paikkakunnalta vajaan sadan kilsan päästä. Otettiin siis juhlien  jälkeen meidän auto ja ajeltiin moikkaamaan Katjaa ja Sohvia. Ensin jännitettiin kyllä sitä, päästäänkö perille asti pimeessä, lumisateessamyrskyssä ja liukkailla teillä mutta sinne päästiin ilman ongelmia! Pihaan tultaessa ja sisälle päästyä alko kunnon pälätys kun oli ihan hirveesti kerrottavaa vaikka tiiviisti pitää yhteyttä. Juttu ja nauru ei loppunu hetkeen! Viikon alku kooman ja aamupalan jälkeen lähdettiin kyläilykierrokselle. 

Mentiin siis vain tuttujen ovien taakse ja kysyttiin saadaanko tulla käymään ja kaikkialle sai tulla! Iltaan mennessä niitä kertyi neljä. Niin monta erilaista perhettä ja vanhempaa ihmistä, niin monta eri tilannetta ja arkea. Toisilla lapsiperheen äänet, toisella oma puhe ja radio tuovat ääntä. Pysäyttäviä tarinoita ja mukavia jutteluhetkiä! Lisämausteena pidettiin someton päivä joka ei tuottanut ollenkaan vaikeuksia etenkään kun kylässä ei muutenkaan tule katsottua puhelinta usein. 

Tiistai: Itsenäisyyspäivä alko rauhallisesti. Laulettiin Maamme-laulu ja nautittiin täydellisestä kelistä. Vielä aamupäivän aikana startattiin auto kohti Kuopiota ja päästiin ajelemaan hyvällä kelillä pois. Kerrankin oli oikeasti hyvä ajaa eikä ollut huono keli! Olin ajatellut, että oon rauhassa kotona loppupäivän muttei siinä niin käynyt. Hain pikkuveljen, kävin itsenäisyyspäivä-juhlassa ja ilta meni juhlistaen meidän 18vuotta maanantaina täyttänyttä ystävää. Nyt pitäisi nämä pari päivää olla koulussa ja kohta on jo uusi viikonloppu, hassua! Pian alkaa jo joululomakin, kun tänä vuonna se alkaa aikaisemmin kuin yleensä.

RISTIRIITAISTA JA AITOA

Voisin kirjoittaa siitä, miten naurua, iloa ja hyvää huonoo läppää täynnä oli edellinen viikonloppu. Tuli ehkä nukuttua hieman liian vähän, mutta oli sen arvosta. Parin tunnin next level lumisota (ja yhtä märät farkut sen jälkeen kuin ne ois otettu pesukoneesta), paasaus autossa ja super huonossa kelissä ajetut selvityt 90 kilsaa ja siellä ollut mukava koulutuspäivä. En tiiä onko vain huonoa tuuria, mutta aina kun oon ajanut pidempiä matkoja, on tullut vettä saavista kaatamalla yhdistettynä sumuun ja pimeyteen, ollut peilijäässä tiet, lumimyräkkä ettei meinaa nähdä eteenpäin tai just edellisenä yönä satanut 20-30 senttiä lunta joka pistää tiet huonoon kuntoon. Mistä lie johtuu, on ainakin tullut kokemusta huonoista keleistä! Ja meidän syksyiselle mini-roadtripille sattui loistava keli joka oli enemmän kun jees ekan pidemmän matkan ajon vuoksi.
 Joka joulun perinne joululauluilta, jonne just sopivasti selvisin kun se oli kotimatkan varrella. Vois myös sanoa sen, että tää tyyppi teki tänään (toivottavasti) lukion viimesen kunnon kokeen. Enää satunnaiset sanakokeet ja pienemmät testit, yo:t ja tää tyttö on valmisunu - m i t ä! Ensi kevät ja lukumäärä nimittäin saa tällä hetkellä vaan ahdistumaan, mutta edessä se on eikä sitä tosiasiaa voi muuttaa. Pitkästä aikaa kuvatut asukuvat oli myös positiivista, etenkin kun niissä ei näy väsymys.
    Voisin kuitenkin yhtä hyvin kirjoittaa siitä, miten rättipoikki on välillä. Huonosti nukutut yöt (siis normittaisina, ei liian lyhyiden unien vuoksi) näkyy ja tuntuu. Tuntuu, että on hirveästi pieniä asioita joita pitää muistaa hoitaa ja kaikki semmoiset tuntuu kasaantuvan samoille viikoille. Viimeksi tänään juoksin koululla kymmenessä eri paikassa, hammaslääkärissä, kirjastossa lista jatkuu vaan ja nyt voi huomisen jälkeen unohtaa koulun hetkeksi. Oikeastaan jo tänään, kun huomenna on uuden (viimeisen!!) jakson aloitus eikä luultavasti tule mitään isompaa läksyä. On stressaantunut pienten asioiden summana ja yrittää pitää kaikki langat hallinnassa.
   Samaan aikaan niin vapaa olo, mutta silti ei vapaa. Tiedättekö, kun ei itsekään tiedä mikä fiilis oikein on. Tietää vain, että se on hirmusen ristiriitainen ja pohjimmiltaan onnellinen kaikesta mitä on ympärillä ja luottavainen. Silti ainut mikä tähän on ratkasu, löytyy yksinkertaisesti omasta ajasta sopivissa määrin ja ajasta, kukaan muu kuin itse ei luonnollisesti pysty ajatuksia käymään läpi.
Niinkun aina tulee sanottua, kyllä kaikki fiilikset selkiintyy ajan kanssa. Täytyy vaan luottaa siihen täysillä ja näin tulen tekemään! En tiedä saako mun ajatuksista oikein kiinni, mutta toivotaan parasta.
Millä fiiliksillä siellä ollaan?

AAMUAURINKO

Ihan aluks hyvää viikonloppua kaikille! Just nyt on semmonen niin töhö olo, kun nauran yhen ryhmän viesteille itekseen ja yritän keskittyä tähän, välillä vastaa jollekin ja ei meinaa oikein keskittyminen riittää. Enhän oo ainut? :D

 Mitä mulle sit kuuluu? 

Voisin sanoa, että tällä hetkellä enkun stressaamista lukuunottamatta ja öisten heräilyjen palaamista oikein, oikein hyvää. Niinkun täydestä sydämestä sanottuna, aidosti hyvää eikä vain siksi, että aluks pitää vastata hyvää, niinkuin helposti tekee. Sanoin (tai oikeestaan kirjotin) yks päivä just tuosta ystävälle, että on tullut tapa vastata aina aluks hyvää. Ei aina kuitenkaan kuulu hyvää, niin miksei sitä sanoisi? Voihan sanoa, että nyt on melko paljon mietittävää/vastoinkäymisiä niin ei kuulu hyvää.

Tämä ei kuitenkaan ollut tämän postauksen pointti, vaan kaikki pienet jutut joita tapahtuu viikottain muttei niitä tule välttämättä kerrottua täällä.

♥ semmoiset aamut, että ei oo kiire. Miten se voikin olla niin vaikeeta nousta ajoissa?

Aina saa tosi rivakasti tehdä kaikki ettei myöhästy bussista, kun jättää 10-15 minuuttia kaikille aamutoimille (syöminen, hampaiden pesu, hiusten harjaus joskus, vaatteiden valitseminen..)

♥ Tuommoiset kauniit maisemat, mitä esimerkiks nuissa kuvissa on. Voisin sanoa että fiilis paranee kun kävelee tommosessa kelissä bussipysäkille! Ps. Nuista krediitit äitille joka ehti kuvata, eräällä kun oli ylläri kiire bussiin. :D

♥ Sählyt, sali, luistelu eli siis urheilu, sen jälkeinen fiilis on jees. Takana on vajaa viikon päivittäinen liikunta ja tänään pidin sitten lepopäivän.

♥ Luistelu! Voin sanoo, että ollaan asuttu uj:lla iltasin jos keli on vaa yhtää sallinu, haha. Pitäs taas viikonlopun aikana käydä, kun on nyt muutaman päivän tauko ollu.

♥ Se fiilis, kun nukkumaan mennessä vaan hymyilyttää! Se on melko voittamaton fiilis.

Tai se, että viimeseks kattoo snäpin joka saa hymyilemään.

♥ TALVI! Kyllä, luit oikein. Lumisota, laskettelu, luistelu.. Aiettä, nautin!

Täällä on ollut jo pari viikkoa lunta enemmän ja vähemmän, niin on ollut ihanan valosta.

Toivotaan ettei ne sula enää, plussan puolella kun ollaan.

♥ Autoajelut täydellä autolla. Millon minnekin menossa ja tulossa, yleensä juttujen taso on 5/5! Yksi päivä naurettiin koko 20 minuutin matka kotia, kun koko ajan tapahtu jotain häppeninkiä meillä tai eellä olevilla autoilla. Millon joku auto seilas missä sattuu ja teki äkkijarrutuksia, yks pysähtykin vaihtuviin liikennevaloihin, joku vetää linttaa... lista jatkuu vaan. Energiatasot oli kyllä sanosinko korkeella!

♥ Yks ilta oli kans kyllä yhenlainen naurumaratooni meidän porukalla, kun kellään ei ollu semmonen ''istutaan kämpällä ja juodaan kahvia''-fiilis vaan touhuttiin kaikenlaista. Meni myöhäseks mutta ei haittaa, oli sen arvosta!

♥ Viimesenä muttei vähäisimpänä, äikän essee jonka kanssa takkusin ja se kun saat sen valmiiks - parasta! Myös yhden tunnin mittaisella koulupäivällä oli osuutta asiaan ja sillä että pääs autolla käymään koululla niin ei tarvinnu ootella busseja (vaikka niitä meneeki meille neljä tunnissa).

Nyt lähen laittamaan itteni valmiiks, että ehdin ajoissa hoitamaan lapsia illaks, palataan taas!

KOTOISUUS

Kävelystä pikkuveljen kanssa nauttien auringosta ja ihanasta kelistä ilman kiirettä. About parinkymmenen hengen pölähtämisestä meille illanviettoon, tehtiin joulutorttuja ja oli rento meininki (illalla korkkasin muuten jäkisuran, kun kävin pelaa ekaa kertaa kamat päällä jäkistä, oli nättiä!). Semmoinen tuttu puheen sorina ja yleensä hiljainen soitto taustalla.
Yöajeluista ja siskonpeti-keskusteluista - p a r a s t a. Piparien leivonnasta ja sen tuomasta tuoksusta, vaikka se taikina onkin lähes parempaa kun ne itse piparit (kröhöm :D). Ruuanlaitosta joululaulujen kera. Myös hetkistä, kun ajetaan isosiskon kanssa paikasta a paikkaan b ja räkätetään ihan täyttä.
Siitä kun pikkuveli saattaa tulla yhtäkkiä halaamaan. Niistä kerroista kun joku pikkuveljistä on kyydissä ja ajellessa juttujen aiheet vaihtuu moneen otteeseen, monesti ''taksikuski'' ajeluilla, kun käyn hakemassa jonkun jostain kotiin/viemässä jonnekin. Nuo hakemiset ja viemiset on oikeesti kivaa puuhaa, etenkin jos ei oo muuta ihmeellistä. Kynttilöiden tunnelmasta.
   
       Monen monista hetkistä tulee tuommoinen olo, tiedättekö mitä fiilistä haen? Sitä kun  just silloin on hyvä olla juuri sen kotoisuuden takia. Lista voisi nuista asioista jatkua vaikka kuin pitkälle, mutta joskus se täytyy lopettaa.

HUKASSA

Ensi kevät, ylioppilasjuhla ja gaudeamus igitur-laulu. P a n i i k k i.
Pääsenkö kirjotukset läpi, miten ois järkevää suunnitella lukemiset, miten osaan lukea oikean määrän kuhunkin aineeseen, entä jos käy sitä, entä jos tätä.
Miten semmoinen asia, johon on jo jonkunlainen suunnitelma voi tuntua välillä niin pelottavalle?
En pysty en kykene en halua - voispa tää lukio jatkua vielä hetken. Voisko joku keksiä semmosen napin, että sais aikalisän päätöksiin?

    Lähteäkkö vaihtoon ulkomaille, haeakko terkkari- vai sairaanhoitajakoulutukseen, minne kaupunkiin ja pitääkö mun mennä jos pääsen kouluun eri kaupunkiin - uskallanko? Oisko tyhmää kieltäytyä koulupaikasta sen takia? Missä mun elämä on puolen vuoden päästä?
Täällä Kuopiossa on asiat niin hyvin, että täältä ei raskisi lähteä pois mutta silti tietyllä tasolla kaipaa uusia tuulia koko elämän täällä asuneena. Oon heitelly ties mitä  ideoita ilmaan Aussi vuodesta täällä opiskeluun ja aina kun sanon että asun täällä ens vuonna kuulen lauseen: ''et välttämättä'' ja tajuan taas uudellee etten oikeasti tiedä missä päin maailmaa oon tasan vuoden päästä.
Mutta kun, täällä on perhe, meidän huikee porukka, sukulaisia, kummipoika jajaja.. Raaskinko lähteä? En olisi ainut lähtiä, kun muitakin on lähdössä mm. armeijaan, mutta nekin tulee viikonloppuvapaiksi tänne. Se ei oo syy miksi jäisin, mutta en tiiä oonko valmis hyvästelemään noi kaikki ihmiset täällä. Miksei joku toinen voisi päättää mitä tehdä? Kouluun haen keväällä, mutta minne kaikkialle ja mitä ja missä ja milloin - sitä en tiedä.
Ahdistus kasvaa koko ajan, kun pitäisi jo alkaa tietämään minkä laittaa ykköseksi, kakkoseksi ja näin edespäin. Kokeilenko siipiä toisessa kaupungissa jos sinne pääsisin vai jäänkö tänne?
  Vaikka tiedän, että joillain on vielä vaikeampi päätös kun ala ei ole tiedossa, niin tämä vaivaa silti mieltä välillä. Pitäisi osata tehdä taas isoja päätöksiä, joihin tarvitsee aikaa miettiä. Pienestä pitäen AMK ja sote, lääkäri, lapset ja vauvat on ollut se unelma mitä kohti oon määrätietosesti mennyt, mutta nyt kun se sinne hakeminen alkaa olla lähempänä kuin koskaan iskee ahdistus. Lääkiksen oon hyljännyt nyt vanhempana, mutta ala ei ole muuttunut.

Onko se sittenkään se oikea ala? Jaksanko psyykkisesti raskasta ammattia monta kymmentä vuotta? Osaankohan varmasti sitten tehdä oikeita päätöksiä hoitosuunnitelmien suhteen terveyden-/sairaanhoitajana? Onko se just mun kutsumusammatti, kun päätös ei oo järkkynyt missään vaiheessa? Kestänkö sitä syyllisyyden tunnetta, jos ei pysty pelastamaan jotain lasta (esim. syöpä jota ei voi parantaa)? Nykyäänkin luen koskettavat lasten sairauksiin liittyvät uutiset välillä lähes itkien niin kestäisinkö sen - vaikka tiedän että tulee tietynlainen ammatillinen kuori itselle. On myös käynyt mielessä se, oonko ns. oikean luonteinen hoitsuksi? Tiedän ettei oikeaa luonnetta ole tiettyyn ammattiin, mutta saitte varmaankin pointista kiinni.
    Ystävät on saanu kuulla viime aikoina monesti ton lauseen: ''oispa vielä lapsi''. Olen kuullut monesti hoitolasten vanhemmilta, että ne näkee mun luonnollisuuden lasten kanssa ja arvostaa sitä että jaksaa tehdä heidän kanssa vaikka mitä, mutta tiiän ettei päiväkoti ois mulle se oikea paikka. Yhtenä vaihtoehtona kun tietenkin on ollut päiväkoti, jossa olisi myös lasten ja vauvojen kanssa tekemisissä. Tästä tekstistä huomaa, että oon ilmeisesti vähän hukassa tän asian kanssa vaikka ala on selvä.
Onko teille tullut ajatusta, missä ammatissa näkisitte mut tulevaisuudessa? Minne te muut abit meinaatte hakea, voiko joku kenties samaistua näihin ajatuksiin?

KUVAT KERTOO

On ajettu 80  kilsaa sumu+jäätävä vesisade yhdistelmässä ja ennen perille pääsyä ajettu ohi varmaa jokaisesta risteyksestä mistä vaan voi. Ennen sitä käyty pika tuoksuttelemassa vauvantuoksua 5päivän ikäsen serkkutytön luona, voirakkaus tuo pieni! ♥ (elkää välittäkö kännykkäkuvasta)
On istuttu iltaa ties kuin myöhään aina ja meininki on ollu nauruntäyteistä. Nukuttu yks yö siskonpedissä ja parannettu maailmaa puhumalla. Kouluhommia on tullut myös tehtyä vaihtelevissa määrin. Käyty pelaa sählyä pitkästä aikaa. Oon yrittäny keksiä syytä tälle viikon kestäneelle jäätävälle energiamäärälle, mutta toistaseks en oo sitä keksiny. Eipä tuo oo haitannu, päinvastoin.
Testailtu uutta kameraa, mutta vielä pitäs tutkia sitä enemmän joku sopiva hetki. Iloittu ensilumesta joka on kyllä nyt jo sulanut, mutta kesti se pari päivää. Ihmetelty sitä, että sain puhelimen heti takasin näytönkorjauksesta ja en joutunu olla kauan ilman sitä, nyt aattelin olla hajottamatta sitä tuhansii osiin enää.
Yks päivä näin ihania pikkusia, jotka juos heti ovella vastaan halaamaan oikein joukolla.
Ei mulla muuta, täällä päin kaikki on enemmän kun hyvin joululaulujen soidessa taustalla kun kirjottelen tätä koska miks ei? Ootteko muut huomannu mihin tää lokakuu on hävinny paria päivää vaille kokonaan, pian on jo marraskuu ja monia kivoja suunnitelmia.
Tänään luvan kanssa oon suurimmaks osaks vaan kotona ja otan rennommin.
Rauhallista sunnuntaita!

ELÄMÄÄ ISOLLA EELLÄ

Nyt on hetki istua alas ja kirjoittaa. Ekana haluan toivottaa oikein tehokasta sunnuntaita kaikille!
Tällä hetkellä syysloma vetelee viimesiään ja huomenna koulunpenkki kutsuu jälleen.
Oon saanu viettää ihanan syysloman ja ohjelmaa on riittänyt. Viikko sitten ''lomailu'' alkoi kahden päivän koulutuksella ja eka viikonloppu meni sen parissa. Pidettiin demotunti ja päästiin tekemään itse paljon vaikka jonkun verran itsestäänselvyyksiä olikin.
Sunnuntai-iltana meni myöhään porukan kanssa kämpällä ja maanantai-aamuna odotti herätys kahdeksalta. Suunnattiin siis tyttöporukalla isoseksi lastenleirille! Voin sanoa, että tuo homma on aina yhtä ihanaa. Tykkään siitä, että saa touhuta lasten kanssa ja haluan olla läsnäoleva isonen. ¨
Tuli vahingossa istuttua eräiden leiriläisten huoneessa niin kauan että muut jo ihmetteli missä oon.
Niille about 13vuotiaiden (oltiin isompien puolella) jutuille sai kyllä nauraa välillä, haha. On parasta, kun kaikki laulaa täysiä ja se yleinen fiilis siellä on vaan semmonen ettei sitä osaa selittää.
       Keskiviikkona suoraan leiriltä lähdin moikkaamaan Mirjamia piitkästä aikaa ja oli muuten ihanat pari päivää. ♥ Se fiilis, kun torstaina heräsin vasta puolen päivän aikaan ja oli saanut nukkua niin pitkään kun unta riitti ekaa kertaa aikoihin, aiettä! Nukuttiin siis pitkään kumpanakin aamuna, käytiin kävelyllä pariin kertaa ja eksyttiin myös notskille. Puhuttiin ja puhuttiin ja oli ihana saada puhua ihan kaikesta. Ei siis sen kummempia tehty, mutta tuohon väliin nuo rennommat päivät oli enemmän kun jees. Ehdittiin myös leipoa mustikkapiirakkaa ja pelattiin porukalla Suomi-tietopeliä jossa naurettiin välillä niille kysymyksille kun ne ehkä tarkotettu vähän nuoremmille. :D
     Perjantaina mua oli asemalla vastassa isosisko ja serkku joka oli ilmestyny tänne mun reissun aikana ja oli enemmän ko jees nähdä tuota ystävää. Eilinen meni sitten enemmän ja vähemmän toipilaana (taas..) ja ei pystytty tehdä oikein mitään, mutta ei sille voi oikein mitään. Eilen lähti muuten myös mun toinen kamera ja on melko outo olo kun ei ole kameraa nyt hetkeen ennen uuden saapumista! Pidetään peukut pystyssä että se tulee nopeasti eikä tule mutkia matkaan.
Miten teidän syysloma on mennyt?

TYTTÖJEN VIIKONLOPPU

Viimeset minuutit istuttii uunin eessä että millon ne on valmiita, heh.

Pitkästä aikaa täällä! Ajatus ei meinaa luistaa näin kipeänä, mutta kirjoittelen ajatuksia viime viikosta. Se oli täynnä niitä perus juttuja, mistä se arki koostuu. Töitä, koulua, kynttilä(kämppä)iltoja, ex-tempore juttuja kuten kymmeneltä illalla pitsan leipomista ja tapetin repimistä ja myös niitä rauhallisempia koti-iltoja tän viimeisen kuukauden kestäneen kipeilyn takia, nyt on antibiootti päällä niin jospa se lähtis paranemaan vihdoin.
Mietin koko viime viikon, että miksi mua väsyttää niin paljon vaikka nukuin melko hyvin, niin ilmeisesti tuo oli se syy ja nyt kunhan lääkekuuri on ohi niin se helpottaa.
Viime viikonloppu meni hyvässä seurassa, kun mentiin ystävän seuraksi porukalla hoitamaan kolmea ihanaa tyttöä ja viettämään tyttöjen viikonloppua.
      Sen saldona oli reissu Korkeakoskelle, puistoilua moneen otteeseen, aamukävely joka on muuten ihan paras tapa alottaa päivä, palasiks menny puhelimen näyttö (ei mp:tä tästä,,), tyytyväiset lapset ja erilaisten pelien pelailu. Käytiin myös yleisöluistelussa, mutta jouduttiin itse vain katsomaan kun ei ollut luistimia mukana, pakko päästä pian jäille! Onko muita jotka tykkää luistella?
Yks ilta lasten mentyä nukkumaan tehtiin joulutorttuja ja kanasalaattia, sytytettiin kynttilöitä ja juotiin teetä rauhallisessa talossa. Ehdittiin puhua monista aiheista viikonlopun mittaan ja oli ihanan rauhallista. Saatiin mennä just sinne minne haluttiin ja jaksettiin, käytiin iltasaunassa, tehtiin riisipuuroa ja oltiin. Kikatettiin mahat kippuralla ja välillä rauhotuttiin. Herkuteltiin oikein urakalla ja ulkoiltiin paljon.
Koulussa lähti toisiks viimenen jakso käyntiin, niin hullua kuin se onkin. Tämän viikon kun jaksaisi painaa niin sitten syysloman jälkeen jaksaa jatkaa uudella energialla. Tää sairastelu on vienyt hirveästi voimia ja tuntuu ettei jaksaisi touhuta mitään, mutta niinkuin näkyy silti kaikenlaista on tullut tehtyä.
      Minulla oli tarkotuksena kuvata tänään myday-kuvina, mutta aamu alko vähän epäonnisesti niin se jäi siinä häsellyksessä. Heräsin siis yhdeksältä siihen ettei herätyskello ollut soinut (kirjotin eka noussut, huomaa tän ajatuksen juoksun :D) ja tutor-kokous oli siinä vaiheessa lähes loppunut. Missasin siis sen ja heikon olon syyksi paljastui reipas parin asteen alilämpö. Että semmonen viikon alotus! Onneks tää ilta on sujunut paremmin ja pääsin koulutuksen tiimoilta tutustumaan kahteen lasten jumpparyhmään jotka piristi kivasti, koska lapset ja ♥.

EX-TEMPORE ROADTRIP

Arvatkaa mitä käy, kun neljällä kaveruksella on samaan aikaa vapaapäivä ja auto käytössä?

Voi vaikka käyä niin, että tekee vahingossa illan ja päivän kestävän roadtripin. Meiän alkuperänen suunnitelma oli lähtee Jyväskylään päiväseltään, mutta jostain syystä lopulta ei menty läheltäkää sitä. Päätettiin siis ex-tempore keskiviikko iltana lähtäkin jo yötä vasten liikenteeseen ja lopulta jahkailujen jälkeen päätettiin lähtee Pohjanmaalle päin. Niin sit istuttiin neljä ystävystä autossa lopulta kymmenen aikaa illalla ja suuntasin auton mäkin kautta kohti seikkailua, koska ei nälässä voi lähtee, heh. Ajeltiin siis vesisateessa laulut täysillä ja juttua riitti eli voitte kuvitella tunnelman! Vaihettiin ennen yöpäämäärää  loppuvaiheessa kuskia, niin ei tarvinnu yhen ajaa koko matkaa. 

Nukuttiin lopulta autossa ja oltiin seittämän aikaan aamulla koputtamassa ystävän mummulan oveen, kun tiedettiin että ne on hereillä. Vähän vaa naurettiin ennen nukahtamista et ollaan kyllä yhenlaisia töhöjä. :D

Hämmästyneen ilmeen jälkeen rupateltiin heidän kanssa pari tuntia ja syötiin aamupalaa ja pestiin hampaat ja niin edespäin. Seuraavaks päätettiin suunnata opistolle ja käytiin tsekkaamassa millanen meno siellä on. 

Siitä suunta päätettiin taas vasta opiston pihasta lähtiessä ja päädyttiin käymään myös toisen ystävän mummolassa ja moikkaamassa ystävän kaveria, ennen kun kolmen aikaan aamun ajamisen jälkeen vaihettiin taas Katjan kotiin asti kuskia kun minun täytyi ajaa vielä 80kilsaa kotiin ja monta sataa kilsaa jo takana ajamista. Vietiin siis Katja matkan varrella kotiin ja lopulta koti pihaan kotipihaan ajo yks onnellinen tyttö. Ei puuttunu tunnelmaa ja naurua tältä reissulta, on onni omistaa nuin rakkaat ystävät kenen kanssa lähteä vaikka ex-tempore roadtripille. Vois myös sanoa, että nää on niitä #vainnuorena juttuja.
Nyt ääni on painoksissa ja kipeä olo eli tää kotiviikonloppu tulee hyvään saumaan. Muutama suunnitelma kyllä jo on, pidän siis peukut pystyssä että en tulis enempi kipeeks.