RISTIRIITAISTA JA AITOA

Voisin kirjoittaa siitä, miten naurua, iloa ja hyvää huonoo läppää täynnä oli edellinen viikonloppu. Tuli ehkä nukuttua hieman liian vähän, mutta oli sen arvosta. Parin tunnin next level lumisota (ja yhtä märät farkut sen jälkeen kuin ne ois otettu pesukoneesta), paasaus autossa ja super huonossa kelissä ajetut selvityt 90 kilsaa ja siellä ollut mukava koulutuspäivä. En tiiä onko vain huonoa tuuria, mutta aina kun oon ajanut pidempiä matkoja, on tullut vettä saavista kaatamalla yhdistettynä sumuun ja pimeyteen, ollut peilijäässä tiet, lumimyräkkä ettei meinaa nähdä eteenpäin tai just edellisenä yönä satanut 20-30 senttiä lunta joka pistää tiet huonoon kuntoon. Mistä lie johtuu, on ainakin tullut kokemusta huonoista keleistä! Ja meidän syksyiselle mini-roadtripille sattui loistava keli joka oli enemmän kun jees ekan pidemmän matkan ajon vuoksi.
 Joka joulun perinne joululauluilta, jonne just sopivasti selvisin kun se oli kotimatkan varrella. Vois myös sanoa sen, että tää tyyppi teki tänään (toivottavasti) lukion viimesen kunnon kokeen. Enää satunnaiset sanakokeet ja pienemmät testit, yo:t ja tää tyttö on valmisunu - m i t ä! Ensi kevät ja lukumäärä nimittäin saa tällä hetkellä vaan ahdistumaan, mutta edessä se on eikä sitä tosiasiaa voi muuttaa. Pitkästä aikaa kuvatut asukuvat oli myös positiivista, etenkin kun niissä ei näy väsymys.
    Voisin kuitenkin yhtä hyvin kirjoittaa siitä, miten rättipoikki on välillä. Huonosti nukutut yöt (siis normittaisina, ei liian lyhyiden unien vuoksi) näkyy ja tuntuu. Tuntuu, että on hirveästi pieniä asioita joita pitää muistaa hoitaa ja kaikki semmoiset tuntuu kasaantuvan samoille viikoille. Viimeksi tänään juoksin koululla kymmenessä eri paikassa, hammaslääkärissä, kirjastossa lista jatkuu vaan ja nyt voi huomisen jälkeen unohtaa koulun hetkeksi. Oikeastaan jo tänään, kun huomenna on uuden (viimeisen!!) jakson aloitus eikä luultavasti tule mitään isompaa läksyä. On stressaantunut pienten asioiden summana ja yrittää pitää kaikki langat hallinnassa.
   Samaan aikaan niin vapaa olo, mutta silti ei vapaa. Tiedättekö, kun ei itsekään tiedä mikä fiilis oikein on. Tietää vain, että se on hirmusen ristiriitainen ja pohjimmiltaan onnellinen kaikesta mitä on ympärillä ja luottavainen. Silti ainut mikä tähän on ratkasu, löytyy yksinkertaisesti omasta ajasta sopivissa määrin ja ajasta, kukaan muu kuin itse ei luonnollisesti pysty ajatuksia käymään läpi.
Niinkun aina tulee sanottua, kyllä kaikki fiilikset selkiintyy ajan kanssa. Täytyy vaan luottaa siihen täysillä ja näin tulen tekemään! En tiedä saako mun ajatuksista oikein kiinni, mutta toivotaan parasta.
Millä fiiliksillä siellä ollaan?