KESÄN EKOJA

Mietin, että miten mulle ei oo tullu yhtään tylsää hetkeä sen jälkeen, kun koulu loppui.

Sitten rupesin miettimään, niin suurin syy siihen on ystävät. Heidän kanssa ollaan tehty vaikka ja mitä, eikä aika oo ehtiny tulla pitkäks vaikka välillä päiviä kotona oonkin. Monet illat on vietetty niin, että ollaan käyty kävelyllä ja istuttu jossain laiturilla viettämässä kesäiltoja. Monesti myös eksytään matkalla minne milloinkin, mutta se on just parasta! Jos haluaa tehdä jotain, niin muutamassa minuutissa on porukka koossa ja ei siinä kauan mee, että pääsee lähtemään. Mulla on tunne, että tästä kesästä on tulossa aivan huikea, kun se on alkanutkin jo näin vauhdikkaasti ja menoja on tiedossa jo tuleville viikoillekin vaikka en halua liikaa suunnitella. Helposti viikot menee niin, että on yhtenä iltana kotona ja välillä ei ees sitä, kun töiden jälkeen suoraan menee jonnekin ja tulee melko myöhään, kun iltavuorosta ei pääse kovin aikasin. Kesässä on just se hyvä puoli, että on myöhään mahdollista tehä kaikkea, kun on valosaa. Ylläolevat kuvatkin on otettu kymmenen aikaan illalla.

Viime perjantainakin saatiin joskus ynentoista aikaan illalla tyttöjen kanssa idea. että voitais lähteä reissuun. Noh, mehän tultiin meille yöksi niinkun oli aiemmin illalla sovittu ja lähettiin lauantaina reissuun. Suunnattiin etelään päin, ensin kavereiden serkuille ja tultiin sunnuntaina meidän serkkujen kautta takasin kotiin. Oli ihana reissu ja ehdittiin käydä paljussa, metsäkävelyllä lasten kanssa, jutella myöhään iltaan ja tehtiin niin kuin tuntui sillä hetkellä parhaalle. Oltiin me myös ns. tylsiä aikuisia jonkun verran ja juteltiin vaan, mutta mitäs se haittaa kun juttua riittää vanhempien kanssa.

Automatkat oli kyllä taas melkosen tapahtumarikkaita, mutta ei onneks mitään vaaratilanteita ollu vaikka huono keli tullessa olikin. Välillä meinas usko ja toivo loppua kun matka tuntu loputtomalta, mutta selvittiin huumorilla loppuun asti!

''On ollut auringonlaskun katselua kävelyllä. Syvällisiä juttuja täydessä autossa. Naurua niin paljon, että sille ei millään meinaa tulla loppua. Kesän eka piknikki. Ex-tempore reissu etelään (siis Helsinkiin) ja muitakin ex-tempore ideoita. Lämminhenkiset kihlajaiset ja paljon autossa istumista. Tuttu lause: ''mennäänkö paikkaan x'' ja vastaus ''joo'', jonka jälkeen ollaan jo matkalla. Niitä hetkiä, kun on hyvä olla just siinä. Serkkujen näkemistä, aina yhtä ihania.

Lämmöstä nauttimista ja auringonottamista. Souteluretkiä. Pikkuveljen kanssa kahdestaan vietetty muutama tunti, pitkästä aikaa. On myös ollut ärsyyntymistä kun mikään ei onnistu.

On ollu ''terapia''hetki tapettia repiessä, se on oikeesti niin terapeuttista. Monet käkätyskohtaukset autossa ja ilta-ajelut. Ex-tempore mäkkijäätelot ja hyvä fiilis kiertäessä ulkona kivoja paikkoja.

On ollut hyvä ''lomailla'', super kiireisen alkuvuoden jälkeen. Siksi ei kokonaan lomailla, kun on muutaman kerran viikossa töitä, mutta käytännössä lomailua nämä viimeiset viikot on ollu ja on tullut tarpeeseen. Pikkuhiljaa akut alkaa latautua ja olo tuntua normaalilta, vaikka kaverit sanoo et oon ollu yhtä energinen koko ajan, hahah. :D ''

''MENNÄÄN SINNE MINNE TIE VIE''

Mun motto oli viime viikolle tuo ylläoleva lause. En ollut suunnitellut lomaa hirveästi vaikka se olikin ensimmäinen viime kesän jälkeen, mutta en pettynyt! Oli muuten sen verran ihana ja tapahtumarikas viikko, että perjantaina töihin mennessä tuntu että oli ollu viikon sijaan vuoden poissa. Sain mm. monta ystävää kylään ja kävin heidän luona, olin häissä toissapäivänä (tulossa postaus niistä seuraavaksi), vietettiin juttelun täyteisiä iltoja, käytiin frisbaamassa, herkuteltiin ihan liikaa ja yritin ehtiä myös nukkua jonkun verran.
Starttasin tosiaan toissa viikon lauantaina aamulla auton kohti länttä ja suuntasin Steen luokse! Tiesin jo silloin, että edessä on aivan ihanat päivät ja odotukset ei ollu yhtään turhan korkeella. Käytiin sunnuntaina hakemassa sitten myös Sini menoon mukaan ja miten ihana olikaan nähdä näitä kahta piitkästä aikaa vihdoin ja viimein. <3
Illat ja päivät täytty menosta eikä me paljoa oltu vaan päivien aikana. Pelailtiin erilaisia pelejä pikkusten kaa, käytiin notskilla, leivottiin, kyläiltiin, kuvattiin ja saatiin maanantaina pyydettiin tyttöjä käymään kun talo oli tyhjänä. Niin ja ihasteltiin noita aivan syötävän sulosia koiria kilpaa tyttöjen kaa. Lähdön jälkeen vein Sinin kotiin ja puhuttiin kuinka haikeaa lähtö aina on. Nytkin pikkuset teki kaikkensa ettei lähettäs ja olis ottanut vaikka asumaan jotta ois voitu jäädä. Viimeset tunnit he vaan istu vuorotellen sylissä oikein erityisen paljon, mutta lopulta oli pakko lähteä ja luvata, että tullaan pian uudelleen!
   Kun maanantaina kahentoista aikaan yöllä tulin kotiin ystävien luona pysähyksen jälkeen, oli olo kliseisesti niin onnellinen mutta väsynyt. Loppuviikko meni täällä Kuopion maisemissa sitten ystäviä nähdessä, pari työvuoroa viikonloppuna tehden ja lauantaina oli ne serkun häät.
Sain viikolla Katjan ja Aadan kylään myös melko pitkästä aikaa, joten oli semmonen ystäväviikko ja samalla ihanin ja tunnerikkain viikko hetkeen!
En muista milloin olisin kirjotellut vaan tälleen viime aikojen tapahtumista, joten pitkästä aikaa tämmöstä postausta. Tän postauksen pääpointti on se, että on onni omistaa ystäviä eri puolilla tätä maata joiden luo voi mennä käymään ja olla kuin kotona. Monta kokemusta rikkaampana tää tyttö kiittää ja kuittaa!