keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

ONNELLISIA HETKIÄ OULUSSA



















Maanantaina pari viikkoa sitten sain idean, että vois lähteä reisuun ennen muutamaa tiiviimpää työviikkoa, jolloin ei pääse lähtemään. Soitin sitten Heidille, että hei lähetkö messiin reissuun. Siitä viis minuuttia, niin meillä oli määränpää selvillä: me lähetään pohjoseen päin kohti Oulua!
Tiistai-iltana sitten töiden ja pakkauksen jälkeen pääsin kämpälle myöhään illalla ja auton pakkauksen jälkeen mentiinki nukkumaan ja herättiin seuraavana aamuna kaheksalta.
Päästiin parin pysähyksen ja pitkittyneen tauon (ei saatu meidän ruokia) jälkeen perille Oulunsalon satamaan, koska päätettiin mennä sinne yöksi. Uskallettiin sit mennä lauttaan ja perille päästyä kuulu vaan ''wau!!'', ''aivan mieletön paikka'', ''ei vitsi en kestä!!'' lauseita, kun ihasteltiin näkymiä. Ei kuvista edes näy, miten hieno se paikka oikeasti on. Ilta meni siis ihastellessa maisemia ja ottaessa rennosti, kun oltiin matkustettu monta tuntia päivällä. Torstaina sit herättiin kukonlaulun aikaan kun ei saanut nukuttua, mutta sehän ei meitä hidastanu! Lähettiin kaupassa käynnin jälkeen kohti Oulua, jossa käytiin kahvilla ja muutamassa kaupassa (ei kyllä löytynyt mitään) ja ajettiin jälleen kaupan kautta Nallikariin. Siellä sit kirjauduttiin sisään ja pienen lepotauon jälkeen käytiin pari tuntia uimassa Edenissä! Voin suositella, aivan tosi lepposa paikka. Olin käynyt siellä aiemmin monta vuotta sitten ja yhtä mukava paikka oli edelleen. Uinnin jälkeenhän aina on järetön nälkä, joten tehtiin sit ruokaa ja oltiin vaan loppuilta.
Perjantaina lähdettiin ajamaan kotiin ja pysähyttiin matkan varrella Katinan luona ja oli aivan super ihana nähä tota ystävää pitkästäpitkästä aikaa! <3
Tullessa napattiin matkan varrelta vielä pari tyyppiä kyytiin ja tultiin Kuopioon.
Ilta meni jutellessa serkkujen kanssa, kun he ex-tempore ilmesty oven taakse. Koko perjantai-illan oli semmonen väsynyt mutta onnellinen olo. Tuo reissu oli niin täynnä rentoutumista kuin olla ja voi, joten se oli tosiaankin paikallaan!
Seuraavana päivänä olikin vähän haikeemmat fiilikset, kun piti hyvästellä ystävä. Hän siis lähti ulkomaille ainakin puoleksi vuodeksi, mutta onneksi näillä näkymin mennään käymään siellä niin näkee tota maailmanmatkaajaakin.