NIIN LOMALLA

Voitteko kuvitella, että mulla alko LOMA perjantaina? En mäkään, koska niin pitkä aika on siitä kun viimeksi semmoinen on ollut. Vois sanoa, että tulee oikeeseen kohti tämä pikku paussi. Viimesen vuoden aikana tapahtuneet muutokset, tasasesti tulleet uudet isot uutiset ja jatkuva stressi on hyvä pysäyttää nyt kunnolla ja ottaa aikaa vain olla. Sanoin juuri tänään ystävälle puhelimessa, että niin outo olo ettei ole yhtään mitään pakollista tekemistä tälle päivälle. Kerran vuoteen tämmönenki päivä, hassua, haha.

Ollaan kierrelty vähän lisää lähistön paikkoja ja oon muutamia kertoja yksin ajellu viereisiin kaupunkeihin. Nopeasti sitä muutenkin näköjään oppii hahmottamaan, mitkä on ne yleisimmät reitit mitä käyttää. Osaan esim. jo mennä muutamaankin paikkaan ilman karttaa vaikken oo niissä kovin montaa kertaa käyny. Alussa nimittäin kaikki tuntu niin sokkeloiselle, että en tienny mitä tehdä. Nyt täällä ajaminen on jo ihan luonnollista, vaikka välillä pitääkin miettiä et minnekäs seuraavaks.
Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä, kiitos työmaiden. Tuli mieleen ensimmäisenä niistä Suomi, kun siellä on kesällä myös joka puolella tiet auki.

Eilen olin suomalaisen kaverin ja hänen aupair-kaverin kanssa koko päivän ja oli ihan tosi mukava päivä! Käytiin semmosessa Olympialais-museossa ja eräässä ihan tosi kauniissa ja isossa katedraalissa. Voin antaa ison suosituksen tuolle museolle, se on siis Lausannessa! Me oltiin siellä noin kaks tuntia ja oltais saatu kulutettua paljon enempikin aikaa, jos se ei olis mennyt kiinni. Muutenkin tuo kaupunki vaikutti tosi mukavalle ja viihtysälle. Syötiin muuten myös jätskit ja oli ehkä parasta jäätelöä koko elämäni aikana!

  Lisäks kierreltiin kauppoja ja löysin ensimmäiset paidat täältä! Semmonen mukava päivä, ettei häselletty paikasta toiseen kiireellä mutta silti ehdittiin tehdä paljon. Tänään kävin sitten yksin markkinoilla ja loppupäivän oon vaan ollut. Oon katellu kotimaasta kuvia, miettiny juttuja ja tehny jotain pieniä kotihommia. Niin hassu olo kun on tottunut aina vain menemään ja tekemään, mutta hyvä se on välillä pysähtyä. Nyt kuitenkin katseet kohti ens viikkoa, Pariisia ja lomaa!

TUNTEIDEN VUORISTORATA

Bonjour! Ensimmäistä kertaa täältä Sveitsistä kuulumisia tänne. Viimenen viikko on ollu melkosta menoa täynnä. Viime viikolla järjesteltiin mun isosiskon häitä oikeastaan koko viikko ja sen lisäks olin pari viimestä vuoroa töissä ja pakkasin omaa lähtöä varten. Suht iso muutos tapahtu siis viime viikonlopun aikana, mutta positiivisella tavalla. Iloisia ja onnellisia asioitahan nuo on, kun unelmat ja haaveet toteutuu.

     Miten täällä on sitten asiat lähteny rullaamaan? Vois sanoa, että paremmin kuin hyvin. Kopkop, että sama meininki jatkuu, mutta tällä hetkellä näyttää hyvälle. Perhe, jossa olen, on ollu aivan todella ihana ja ymmärtäväinen. Oon saanut pikkuhiljaa totutella kaikkeen uuteen ja step by step (askel askeleelta/vähitellen) ruennut tekemään minulle kuuluvia hommia.

    Paikka missä asun täällä, on tosi hyvien yhteyksien päässä isosta kaupungista, mutta samalla rauhallisella alueella. Pääsee siis helposti kaupunkiin, mutta saa myös olla luonnossa. Täydellinen paikka siis minulle! En tykkäis asua keskellä keskustaa, mutta kaipaan myös välillä ''kaupunkielämää''.

    Monet on kysyny, että miltä tuntuu olla kaukana kotoa ja yksinkertasesti ''miltä nyt tuntuu?'' on eri muodoissa ollu yks eniten kuulluista kysymyksistä. Noh, hämmentävältä, onnelliselta, iloselta, haikealta, uskomattomalta ja epäuskottavalta että oikeasti olen täällä. Niin kauan se oli ''sitten joskus'' ja tällä hetkellä se on ''nyt''. Edeltävästä lauseesta huomaa, että melko ristiriitaiset fiilikset on ollu viime päivien aikana. Vaikka fiilikset on ollu laidasta laitaan haikeuden takia, pääasiassa kuitenkin positiivisin fiiliksin mennään eteenpäin.

Oon aivan tosi innoissani tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta, mutta samaan aikaan on äärettömän haikea olo. Se on varmasti ihan luonnollista näin ison muutoksen myötä, mutta valehtelisin jos sanosin, että oli helppo jättää Suomi taakse ja hyvästellä niin monet ihmiset.

Ei ollu, siellä kun kaikki pääasiassa asiat on aivan todella hyvin. Mutta kahdessa paikassa ei voi yhtä aikaa olla, niin onneksi aina pääsee käymään kotona kun haluaa. Ja en mä tänne loppupeleissä muutenkaan kovin pitkäks aikaa ole jäämässä, alle vuodeksi. Tänäkin aikana näillä näkymin nään suomalaisia ystäviä ja perhettä, joten kyllä se aika nopeasti menee. Täällä on kuitenkin niin paljon koettavaa ja nähtävää, että ei huomaakaan kun viikot menee eteenpäin.

Mulla on siellä niin paljon läheisiä, ja ei voi olla muuta kun onnellinen, että on niin paljon ihmisiä ympärillä. Tämmöisissä tilanteissa erityisesti huomaa sen, miten mahtavia tyyppejä oon löytäny mun elämään.

 

    Oon myös saanut lyötyä lukkoon ensimmäisen reissun, kun lähdetään suomalaisen kaverin kanssa Pariisiin. Oon aivan tosi innoissani tästä ja ootan jo innolla! Ollaan siellä keskiviikosta sunnuntaihin, joten ehditään näkemään paljon eri nähtävyyksiä ja tutustumaan kaupunkiin.

    Täällä siis ollaan nyt ja toivottavasti suunta jatkuu samana kuin aiemmin eli positiivisilla fiiliksillä. Tottakai myös täällä tulee olemaan huonompia päiviä, niinkuin kaikkialla, mutta u get the point.

Yks asia mistä hämmästyn aina uudelleen ja uudelleen on tämä kauneus täällä! Joka puolella on niin äärettömän kaunista, menit minne tahansa ulkona. Ne jotka täällä on käyny, tietää ehkä vielä paremmin tämän fiiliksen mutta kuvistakin sen jo osittain näkee.

Mukavaa syyslomaa kaikille sinne Suomeen!

VIIMENEN VIIKKO SUOMESSA

Huhhei, tänne on taas selvitty! Tänään maanantaina, lähti mun viimenen viikko täällä käyntiin.
Ollaan nyt yritetty kaiken muun härdellin keskellä tehdä kaikenlaista mukavaa ennen mun lähtöä ja tänäänkin aamulla herätessä kaks ystävää oli kysyny, että millon mua voi vielä nähdä. Ihanat he!
Viimeksi eilen vietettiin ilta pienellä porukalla ja lopulta reilu kaks tuntia kahestaan autossa jutellen keskellä yötä. Oli ihanan rento ja rauhallinen meininki ja niin haikeeta kun se onkin, taas piti hyvästellä yksi ystävä. Hassua, kun ei lähtöä ole vielä kunnolla sisäistäny niin silti täytyy jo hyvästellä pikkuhiljaa ihmiset täällä. Sen tajuaa vasta sitten kun on lentokentällä yksin, että lähtee ja sitten tulee se suurin haikeus.

 
Viimesten viikkojen aikana on taas ollu melko monet juhlat. On juhlittu kihlajaisia, tupareita, polttareita ja ennen lähtöä vielä tullaan juhlimaan häitä. Nuista eri juhlista on muuten suurin osa tämän postauksen kuvista. Kaikki juhlat on ollu tosi lämminhenkisiä ja sen verran rentoja ettei ole tarvinnu olla kovin virallisesti koko ajan. Ollaan myös pidetty pari semmosta ''tyttöjen päivää'' ennen lähtöä, että ollaan porukalla tehty koko päivä kaikenlaista mukavaa. Nyt laitan viimeseks viisi parasta asiaa viime viikoilta.

<3: Lauantai, jolloin startattiin auto jo aamulla ja tultiin takasin Kuopioon melkein puolilta öin.
Nähtiin kukin omia ystäviä toisessa kaupungissa ja sen jälkeen ajeltiin ihan toiseen suuntaan kihlajaisiin. Juhlien jälkeen mentiin vielä mökille notskin ääreen jatkamaan juttuja isolla poppoolla ja oli kyllä niin mukava ilta! Sopivasti syvällisiä juttuja ja huonoa läppää, haha.

<3: Monet illat, jollon ollaan ihan vaan menty istumaan iltaa jonnekin. Semmoset illat on parhaita!

<3: Se, että on hieman ehtinyt pieniä hetkiä hengähtää jo.

<3: Ihanat pikkuset. Yksi ilta olin hoitamassa serkkuja ja heti alkoi selitys, mitä he oli tehny sinä päivänä ja luontevasti he vain jäivät leikkimään kun äiti lähti ''heippa''-huudon jälkeen. Muitakin ihania pikkusia toki on, mutta tuossa yhdet.

<3: Onnellisuus. Täällä Suomessa on tosi paljon hyviä asioita ja oon hoksannut, että se on se mikä tekee haikean olon lähteä. Ei haluaisi luopua kaikesta siitä, mutta tiedän ettei sen takia voi jäädä. Ne asiat kuitenkin on ja pysyy täällä eikä ne karkaa mihinkään. Tänne on hyvä palata, oli se ensi kesäkuussa tai aiemmin tai myöhemmin! <3