TÄLLÄ HETKELLÄ

Tän näkösenä mennää eteenpäin ko on -27 lenkillä pakkasta :D Ripset jäässä ja aivan punaset posket.

On perjantai iltapäivä ja oon saanut tän päivän aivan pakolliset jutut tehtyä. Huone on siivottu, enkun sanoja ja psykaa luettu ja worddiveä tehty joten nyt oon luvannu olla tän illan tekemättä enempää kouluhommia. Huomenna sitten uudella energialla tutkielman, enkun sanojen, psykan ja matikan kimppuun!

Tää viikko on nimittäin menty kaavalla kaheksan aikaan ylös ja sen jälkeen seuraavat kolmetoista tuntia koulua, töitä tai kouluhommia. Pari kertaa oon käyny urheilemassa, mutta muuten en oo ehtiny oikein minnekään. Hommaa riittää vaikka muille jakaa, mutta välillä se on semmosta ja yllättävän hyvällä fiiliksellä on kuitenkin menty jäätävästä työmaasta huolimatta, haha.
On erittäin jees nyt vaan hetki istua tässä koneen ääressä pitkästä aikaa rauhassa ja illaks voi suunnata hyvällä omallatunnolla tekemään jotain, jos keksittäs meiän porukalla kivaa tekemistä. Nyt tiedossa on rento ilta, joten sitä kohti muutaman mutkan kautta.
Sanotaanko näin, että elämä voittaa taas!

VIISITOISTA PÄIVÄÄ

Tyhjä kirjotuskenttä on ollu jo kauan tuossa eessä mutta en saa kirjotettua mitään. Voisin tehdä viime vuodesta koostetta mutten tiedä millaisen, voisin kirjoittaa ajatuksia mutta en kykene. Viime viikot on menny väsymys edellä ja maanantaina olo kouluun herätessä oli en pysty enkä kykene.

Tiedättekö, kun koulu on koko ajan möykkynä mielessä? Pitäisi lukea, pitäisi tehdä tuo, pitäisi hoitaa se, pitäisi käydä yhden open luona. Vaikka koulun pystyy unohtamaan välillä jotain tehdessä, se auttaa vain kirjamellisesti hetkeksi. Ne pienet hetket tuo energiaa, kun pelataan kämpällä Aliasta (meidän ihana vahvistus mukana, terkkuja Lur!♥) tai ilta mummilassa jossa näkee serkkuja ja kummipoikaa. Joulua seuraavan viikon otin rennommin ja oli huippua käyä vuoden tauon jälkeen laskettelemassa kivalla porukalla. Mieleen on myös jäänyt ajelut kun ajettiin kolmella autolla peräkkäin ja ääntä riitti. Olin myös paljon perheen kanssa tottakai kun oli joulu. Yhden meidän yhteiskuvan teksti snäpissä oli että paras isosisko, mutta olin tallentanu tuon version. Osa on myös napattu ystävien mystoreista! Nuo on niitä arkikuvia mitä tulee otettua, nyt tosin vähemmän kun vain etukamera toimii mistä johtuu myös tuo heikkolaatu.. Kuitenkin parempi se, kuin ei kuvia ollenkaan.

Stressi on potenssissa tuhat ja yks vaikkei sitä heti näe ulospäin. Paineet jotka oon vaa ite itelle asettanu. Ainut ajatus tässä ja nyt on, että 22.3 (kai) voi taas hengittää vapaasti. Kyllä mä kuitenkin löydän hyviäkin puolia tästä vaiheesta ja hyvällä fiiliksellä mennään eteenpäin.

Pikkuisen helpottaa viidentoista päivän päästä, kun alkaa lukuloma! Eikä ollut edes vitsi tuo, vaikka hurjalta se tuntuu. Silloin on lukio kirjotuksia ja tän jakson ''kokeita'' vaille valmis, huhhei! 

Loppuun voisin todeta, että täällä on yks väsynyt mutta silti pääasiassa onnellinen tytsy.

Ps. Tää blogger oli laittanut joitain postauksia takaisin luonnoksiksi niin elkää ihmetelkö!